Jotkin asiat nousevat vain silloin tällöin enemmän esille itsessäni ja jostain syystä ne vaikuttavat tulevan myös kävijöitteni tai muiden kohtaamisten kautta vähän kuin vilkkuvien valojen kanssa esiin. Ei välttämättä siten, että näiden ajatusten kanssa ratkaistaisiin maailman ongelmia, mutta ehkä jotain apua on yksilöllisellä tasolla joillekin. Ja todennäköisesti en puhu uusista ajatuksista tai ilmiöistä, ne vain nyt nousevat tietoisuuteeni vahvemmin.
Persoonallista...
En nyt lähde etsiskelemään lähteitä tai muutakaan tietoa asioista, vaan annetaan virrata. Havahduin tässä pari päivää sitten miettimään omaa introverttiuttani, kun juttelin minulle tuntemattoman ihmisen kanssa aika luontevasti. Työni ulkopuolella siis. Tuumin olinko sittenkään sitä, mitä olen uskotellut pitkään. Jos olinkin ekstrovertti, joka on kokenut traumoja ja sen vuoksi luonut suojaavia uskomuksia itselleni. Ulospäin suuntautunut, joka pelkää tai arastelee muita ihmisiä? Omaa historiaani jonkin verran ymmärtäen voin allekirjoittaa tämä ajatuksen. Lopulta tulen kuitenkin siihen päätelmään, että nämä edellä mainitut piirteet ovat ehkä epäkäteviä yleistyksiä, joka on mielestäni havaittu ihan tutkimustenkin tasolla. Niitä on muokattu ainakin viiden persoonallisuuspiirteen teorian suuntaan.
Hermostomme ja kehollisuus
Tähän pohdintaan liitän nyt polyvagaalisen teorian, jossa hermostollisesti tasapainoista olotilaa kuvataan termillä sosiaalisen liittymisen tila. Tämä tila on tavoitettavissa, kun hermostomme ja vireystilamme toimii kuten kuuluukin ja emme ole taistele, pakene tai jähmety tiloissa. Makes sense. Olen "ekstrovertimpi" kun olen tasapainossa enkä taisteluvalmiudessa. Puolisoni sensomotorisen valmentaja-koulutuksen myötä olen saanut vähän ymmärrystä myös primaarireflekseistä ja niiden vaikutuksista kehoomme ja sitä kautta mieleemme ja vireystilaamme. Kun joitain tiettyjä refleksejä on integroitumatta, voimme reagoida itselle kuormittavalla tavalla ulkoiseen ympäristöön tai jopa mielemme sisäiseen ympäristöön. Meissä viriää mahdollisesti tilanteisiin nähden ylimitoitettuja suojareaktioita. Turvan tunteeseen ja siihen miten liityn toisiin on kiinnitettävä huomiota siis kehollisella tasolla myös. Siksikin olisi tärkeää pitää huolta kehon hyvinvoinnista ja rentoudesta. Tämä alkaa ehkä tuntua kohta jo monimutkaiselta ja vaikealta, mutta uskon, että kun olemme luonnollisemmassa tilassa itsemme kanssa, kykenemme paljon paremmin kuulemaan oman kehomme viestejä ja ymmärtämään niitä. Sen kautta myös etsimään meille parempia ratkaisukeinoja. Me emme voi vain olla aina toisten viisauden varassa sen suhteen, mikä itsellemme olisi hyväksi!
Taakkasiirtymät, kehityksellinen trauma ja mielen looppi
Vielä mietteitä meissä itsessämme olevista ajatuksista sekä uskomuksista. Ne saattavat olla, ja ehkä usein ovatkin, ylisukupolvisia taakkasiirtymiä ja traumoja, jotka meihin siirtyvät tiedostamattomaan puoleemme ja joilta emme vain voi välttyä. Kuten eivät meidän vanhempammekaan. Se että näitä huomaamme ja otamme huomiomme fokukseen, ei tarkoita sitä, että tahtoisimme syyllistää edellisiä sukupolvia erityisellä tavalla. Toteamme kuitenkin kaunistelematta, että tämä ja tuo ei olisi saanut olla noin ja minun tarpeeni ei tullut täytetyksi tai se tuli ohitetuksi tai jopa tallotuksi. Näitä sanotaan lapsuuden kehityksellisiksi traumoiksi. Näiden haavojen kanssa kun painiskelemme, niin luonnollisesta sopeutumisesta saattaa tullakin pelkkää selviytymistä, joka jää jossain määrin meille oletusolotilaksi. Ja sitä usein vahvistamme itse toistamalla näitä uskomuksia. Toisin sanoen harjoittelemme jatkamaan meille epäedullista tapaa olla ja elää. Ja sen tämä upea kehomme ottaa vastaan toivottuna ohjelmointina ja säätää muun muassa hormonimme, välittäjäaineemme ja hermosolumme toimimaan pyydetyllä tavalla. Kierros on valmis ja siinähän selviydymme, kunnes emme jaksakaan enää ja heräämme tai heräämme vähän ennen jaksamisen loppumista, kun jokin meidät havahduttaa.
On sitä oppimista elää! Toisaalta kuten todettua, meissä itsessämme asuu jo viisaus ja ratkaisu kun vain annamme sille tilaa tulla. Nämä lähtivät minulla nousemaan pintaan jo aiemmasta työskentelystä itseni kanssa, mutta persoonallisuuspiirteeni pohdiskelu toi erilaisia puolia tarkasteltavaksi. Ja tässä oli pintaraapaisu niihin osittain itsekseni ääneen puhutuista keskusteluista itseni kanssa.
Kommentare